Esineet osaavissa käsissä

Olemme esinekonservaattorit Veli-Matti Mursu (os. Ilmonen) ja Sini Oksanen.

Tarjoamme esinekonservointipalveluja Herttoniemen työhuoneeltamme käsin. Asiakkaitamme ovat yksityishenkilöt sekä museot, yritykset ja säätiöt sekä uskonnolliset yhteisöt. Käyttämämme menetelmät ja materiaalit pohjaavat aina alan uusimpaan tutkimukseen, ja noudatamme työssämme Kansainvälisen museoneuvosto ICOMin eettistä ohjeistoa. Olemme myös Pohjoismaisen Konservaattoriliiton jäseniä.

Mitä esinekonservaattori sitten tekee? Konservoinnin erikoistumisaloista meillä on hoidettavanamme laajin materiaalikirjo. Työskentelemme itse pääasiassa epäorgaanisten materiaalien, kuten kipsin, keramiikan, lasin ja metallien, parissa. Esineet sisältävät usein kuitenkin monia materiaaleja, joten vielä monipuolisempaa osaamista tarvitaan. Teemmekin tapauskohtaisesti konservointia myös muoviesineille ja erilaisille luonnonmateriaaleille kuten kivi, luu, nahka ja kasvimateriaalit. Tyypillinen konservointikohteemme yksityisasiakkaalta voi olla esimerkiksi kipsiveistos, posliinifiguuri, lasinen designmaljakko tai antiikkinen kynttilänjalka.

Veli-Matti on kiinnostunut erityisesti taidekeramiikan konservoinnista, jonka tiimoilta hän on työskennellyt Rut Brykin keramiikan parissa. Sinin mielenkiinnon kohteista olennaisena nousee esiin kipsiesineiden konservointi modernein menetelmin.

Olemme tehneet yhteistyötä Konservointikillan kanssa lokakuusta 2017 lähtien. Monialaisuudesta on meille kaikille hyötyä ja se takaa asiakkaille aina asiantuntevan palvelun saman katon alta.

Odotamme innolla yhteydenottoanne!

 

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu

E-mail:  konservointipalvelu.krakelyyri@gmail.com

Puhelin: 0442416155

 

Esinekonservaattori Sini Oksanen

E-mail:   konservointikide@gmail.com

Puhelin: 0442409205

Tagit: , , , , , , , , , ,

Uusia kasvoja työhuoneellamme

Tänä syksynä meillä on tiedossa jännittäviä uusia kuvioita. Työhuoneellamme aloitti lokakuun alussa kaksi esinekonservaattoria, Sini Oksanen ja Veli-Matti Mursu. Vuodenvaihteen jälkeen joukkoomme liittyy myös tekstiilikonservaattori Eveliina Holopainen.

Jatkossa meiltä saa saman katon alta siis taidekonservoinnin lisäksi kipsin, keramiikan, lasin, metallin ja monimateriaaliesineiden konservointia. Esinekonservaattorit tekevät myös muun muassa kuntokartoituksia, näyttelytarkastuksia, pakkausohjeistuksia ja esineiden näyttelytukia.

Sini ja Veli-Matti tulevat lähiaikoina kirjoittamaan tänne blogiin sekä facebook-sivuillemme, ja kertomaan enemmän itsestään ja siitä mitä esinekonservaattori tekee. Tekstiilikonservointipalveluista kuullaan lisää lähempänä Eveliinan aloitusajankohtaa.

Kuvassa vasemmalla esinekonservaattorit Veli-Matti Mursu ja Sini Oksanen sekä oikealla tekstiilikonservaattori Eveliina Holopainen.

 

 

Tagit: , , , , , , , , , ,

Tulipalossa vahingoittunutta taidetta

Tätä kesää olemme viettäneet nokisissa tunnelmissa. Meidät kutsuttiin alkukesästä hätiin korjaamaan tulipalon jälkiä eräissä toimistotiloissa. Palo oli onneksi pieni ja lyhytaikainen, mutta tiloissa oleville taideteoksille se oli silti aiheuttanut vahinkoa. Kartoitimme teosten kärsimät vauriot ja arvioimme niiden korjauksen kustannukset vakuutusyhtiötä varten. Toteutimme myös teosten konservoinnin.

Varsinainen tulipalo oli etäämmällä teoksista, eivätkä itse liekit osuneet niihin. Savu ja noki olivat kuitenkin tahranneet monia niistä. Monessa taulussa toistui sama ilmiö: ilmavirta oli palon aikana kuljettanut nokea seinää pitkin erityisesti taulun taustapuolelle, ja etupuoli oli säilynyt puhtaampana. Myös kehysten yläpinnoille oli kertynyt paljon nokea.

Nokilian puhdistusta maalauksen pinnasta.

Lähimpänä liekkejä oli ollut joukko herkkiä paperipohjaisia teoksia, muun muassa akvarelleja. Hyvä kehystys oli kuitenkin suojannut niitä. Sammutustöiden aikana seinälle oli roiskunut vettä, joka oli valunut teosten etu- ja taustapuolta pitkin. Itse teokset eivät kuitenkaan olleet kosketuksissa etupuolen lasiin eivätkä taustapahviin, ja ne olivat säilyneet vahingoittumattomina.

Lasin alle kehystetty akvarelli. Nokiset valumajäljet näkyvät lasissa. Kehyksen yläreunan noki irtosi kokeessa kuivapuhdistussienellä.

Samalla kun puhdistimme teoksia noesta ja korjasimme muita pieniä vaurioita, teimme myös ennaltaehkäisevää konservointia. Maalausten taustapuolella olevat kiilat kiinnitettiin, jotta ne eivät irrotessaan aiheuttaisi vaurioita. Lisäksi maalausten taakse kiinnitettiin kevyestä kennomuovilevystä leikatut taustasuojat. Teosten ripustuslaitteet tarkistettiin ja tarvittaessa uusittiin. Tulipaloja ei näillä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voi estää, mutta monia muita vahinkoja kyllä.

Kiinnittämättömät kiilat maalauksen taustapuolella

Meidän osuutemme tulipalon jälkien korjaamisessa on nyt tehty. Taideteokset jäävät odottamaan remontin valmistumista ja pääsyä takaisin esille.

 

Tagit: , , , , , ,

Hautakuvan konservointia Valamossa

Annalla on ollut työn alla varsin mielenkiintoinen vanha ikoni: Tapaus hautakuva

Maalauskonservointia Valamossa

Anna on työskennellyt viime kuukaudet Valamon konservointilaitoksella. Tässä kurkistus erääseen konservointiprojektiin:  Nykytaidetta konservoitavana

Joulutervehdys

Barokkiharvinaisuus luupin alla

Sain kunnian konservoida yksityisasiakkaani suvun vanhimman aarteen. Kyseessä on vinokantinen kirjoituslipasto irrallisella jalustalla ja runsaalla intarsiakoristelulla. Tällainen barokkityylin edustaja on hyvin harvinainen meillä Suomessa. Tein asiasta hieman taustatutkimustakin: kirjallisuuden ja konsultoimieni asiantuntijoiden mukaan lipasto on mahdollisesti 1730-50-lukujen Keski- tai Etelä-Euroopasta. Tässä konservointiprojektissa edettiin hitaasti ja pohdiskellen, ja niin vanha lipasto avautui salapoliisikonservaattorille vähän kerrallaan. Vanhat jäljet niin esillä olevissa kuin piiloon jäävissäkin pinnoissa kertoivat lipaston valmistusmenetelmistä ja korjauksista.

Lipasto oli ollut säilytyksessä pitkään: se oli odottanut, että tulisi sen aika päästä jälleen arvoiseensa upeuteen. Pinnoissa oli paksu, erittäin tummunut lakka, joka sai yleisilmeen latteaksi, sillä se himmensi eri puulajien sävyjen välistä kontrastia. Lipastossa on käytetty kaikkiaan kuuttatoista eri puulajia. Upotuskoristeluissa on muun muassa mustan eebenpuun parina vaaleaa luuta. Luuosissa on erilaisten hahmojen pinnoissa myös kaiverruksia. Näissä löytyikin jälkiä aiemmista korjauksista, jotka kertovat omaa tarinaansa. Kannen hahmojen kaiverrukset on jouduttu tekemään osin uudelleen sen jälkeen, kun kannen pintaa on hiottu rankalla kädellä.

Aikojen saatossa lipaston puumateriaali on elänyt, eli kutistunut ja turvonnut vuoron perään kosteuden vaihdellessa. Runko- eli sokkopuu on elänyt eri tahtiin pinnan viilutuksen kanssa. Runkopuun kutistuessa viilutus oli halkeillut, noussut harjanteille ja irronnut paikoiltaan. Viiluvaurioita oli paljon. Kansi on halki poikittain melkein koko leveydeltä, kuitenkin niin että sen rakenne on stabiili. Yksi pikkulaatikoiden vetonupeista oli kadonnut, ja toisen kannatintuen nupista puuttui puolet. Lisäksi laatikoiden liukulistoista oli osa kadonnut.

Oli selvää, että hurjasti tummunut lakka olisi poistettava. Kun konservoidaan näin vanhaa huonekalua, on otettava huomioon se miten aiemmat korjaukset ovat kuluttaneet sitä. Niinpä lipaston lakkaa ei lähdetty poistamaan mekaanisesti siklaamalla. Siklaus vie aina hiukan puuta mukanaan, ja lipastosta oli poistettu lakkaa jo useampia kertoja aiemmin. Puuta eniten säästävä toimi olikin poistaa tummunutta lakkaa liuottamalla. Samalla saatoin UV-valon avulla seurata hyvinkin tarkkaan, millaisia aiempia pintakäsittelykerroksia lipastossa on. Erilaiset pintakäsittelyaineet nimittäin fluoresoivat UV-valossa eri värisinä.

Poistaessani lakkaa havaitsin UV-valon avulla, että lipaston pintoja on uudistettu ainakin neljään kertaan. Kaksi ylintä eli uusinta kerrosta olivat paksuja lakkakerroksia. Niiden alta löytyi vielä kaksi kerrosta, vahamainen ja öljylakkamainen kerros. Alunperin lipasto on saattanut hohtaa rubiininpunaisena, mistä löytyy mikroskooppisia viitteitä.

Kaikki irrallinen viilu kiinnitettiin takaisin sokkopuuhun. Koholla olevia viiluja mukautettiin kutistuneeseen sokkopuuhun lyhentämällä tai ohentamalla niitä hiukan tarpeen mukaan. Isompiin puutoskohtiin lisättiin uutta, mahdollisimman alkuperäisen kaltaista viilua. Kapeisiin halkeamiin ja muihin pieniin puutoksiin tehtiin vahatäytöt. Kannatintuen nuppi täydennettiin uudella puulla, ja liukulistoitus täydennettiin laatikoiden liukuvuuden takaamiseksi. Puuttuva laatikon vetonuppi sorvautettiin puusepällä. Lukkoon teki uuden avaimen lukkoseppä.

Täydensin lipaston pintakäsittelykerroksista UV-valon avulla tekemiäni havaintoja vielä tarkemmalla materiaalitutkimuksella. Pintakäsittelynäytteille tehtiin pieni IR-spektroskopiatutkimus* Metropolia Ammattikorkeakoululla. Tulokset vaikuttaisivat tulevan pintakäsittelyn valintaan. IR-spektroskopialla pystytään tunnistamaan muun muassa erilaisia luonnonmateriaaleja, kun tutkittavaa näytettä verrataan aikaisemmista referenssinäytteistä saatuihin tuloksiin. Useimmat lipastosta otetut näytteet osoittautuivat erilaisten hartsien seoksiksi, eikä yksittäisiä hartsilajeja ollut mahdollista tunnistaa. Sain kuitenkin käsiini 1700-luvun saksalaisia lakkareseptejä, joiden mukaan onkin ollut tavanomaista valmistaa lakka useasta eri hartsista. Yksi näytteistä poikkesi muista, sillä se sisälsi selvästi pääosin shellakkaa. Kyse olikin viimeisimmästä korjauslakkauksesta.

Halusin jättää osan vanhoista aiemmista lakkakerroksista tallelle lipastoon, jotta niitä olisi mahdollista tutkia myöhemminkin. Jätin niitä lipaston sivujen alaosiin uuden lakan alle. Turvauduin pintakäsittelyn valinnassa tuttuun shellakkaan, jota siis oli aiemmassakin korjauksessa sivelty lipaston pintoihin. Shellakan ikääntymisominaisuudet tunnetaan ja se on myös itselleni tuttu materiaali. Sen poistaminen onnistuu helposti, mikä on konservointietiikan mukaista.

Lakka levitettiin pintoihin perinteisin menetelmin niin, etteivät puunsyyt täyttyneet eli pinnasta tuli puolikiiltävä. Lipasto sai arvoisensa muodonmuutoksen: nyt se voi loistaa asiakkaan kodissa vanhaa arvokkuuttaan.

*Infrapunaspektroskospia perustuu infrapunasäteilyyn, jota suunnataan näytteeseen. Tutkimuksessa käytettävä laite infrapunaspektrometri mittaa, millä taajuudella näyte absorboi säteilyä tai päästää sen lävitseen. (Lähde: B. H. Stuart: Analytical Techniques in Materials Conservation, 2007.)

Lipasto löytyy myös työnäytesivultamme: www.konservointikilta.fi/tyonaytteet/barokkilipasto

Tagit: , , , , ,

Lars-Gunnar Nordströmin muistonäyttely

EMMAssa on parhaillaan menossa suomalaisen modernistin Lars-Gunnar Nordströmin (1924-2014) muistonäyttely. Näyttely on tutustumisen arvoinen!

Kaisa oli koko kevään mukana konservoimassa näyttelyn teoksia. EMMAn nettisivuilta voi lukea konservaattori Katja Oijusluoman kirjoittaman blogitekstin aiheesta.

http://www.emma.museum/nubbenkonservointi

Tagit: , , , ,

Pieniä yllätyksiä konservaattorin arjessa

Keväällä julkaistussa blogitekstissäni kerroin, mitä mielenkiintoisia asioita taideteoksista voi saada selville niitä tutkiessa. Joskus vastaan tulee varsinaisia yllätyksiä, joko heti teosta havainnoidessa tai sitten konservointityön aikana.

Tämä pikkuinen, naarmuja pintaansa saanut taulu ei ollutkaan maalaus, vaan paperille printattu kopio. Paperi oli liimattu kankaalle, joka oli pingottettu kiilakehykselle aivan kuin oikea maalaus. Kyseessä on kuitenkin mitä todennäköisimmin matkamuisto eikä taideväärennös. Alkuperäinen teos on Jean-Antoine Watteaun (1684-1721) maalaama, ja kuuluu Louvren kokoelmiin.

Välillä teokset kätkevät sisälleen ihan konkreettisia yllätyksiä. Puhdistamme usein muiden käsittelyiden ohessa maalauskankaan ja kiilakehyksen alimman kiilapuun välin, jottei siellä oleva pöly ja roska aiheuttaisi maalipintaan vaurioita. Vanhoissa maalauksissa pölyn lisäksi sieltä löytyy hyvin usein olkia tai heinää. Muistoja entisajan pakkauslaatikoiden pehmusteista?

Kuvassa erään maalauksen alareuna taustapuolelta nähtynä. Kiilakehyksen ja maalauskankaan väliä oli jo jonkin verran puhdistettu ennen kuin kiilakehys irrotettiin, mutta roskaa ja pölyä oli vielä jäljellä. Tällainen määrä likaa aiheuttaa jo vaurioita maalaukselle.

Ylimääräisiä esineitä löytyy myös huonekaluista. Kuvassa on Tarun kokoelma sohvien ja tuolien verhoilujen sisältä löytyneitä pikkutavaroita. Nuppineulat ovat todennäköisesti aikaisemman verhoilijan unohtamia. Onneksi nämä neulat olivat kuulemma niin syvällä, ettei istuja olisi voinut satuttaa niihin itseään.

Kerran vastaanotimme ihan aidon viestin menneisyydestä. Kyseessä oli 1800-luvun loppupuolella maalattu teos, joka oli ilmeisesti pingotettu uudelle kiilakehykselle 1900-luvun puolella. Kankaan ja alimman kiilapuun välistä löytyi palasina repäisykalenterin sivu vuodelta 1904. Siinä on varmaankin dokumentoituna edellisen pingotuksen päivämäärä!

Jokin aika sitten Tarulla oli verhoiltavana 1950- ja 1960-luvun vaihteen nojatuoli, jonka kankaiden ja pehmustuksien alta löytyi tällaista historiallista piirustelua. Olisikohan tuolitehtaalla ollut tylsä päivä?

Valokuvan päällä olleessa lasissa kuvastuva kummituslapsi ei ilmeisesti ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö. Samanlainen haamukuva löytyi myös eräässä tekstiiliteoksessa, joka oli meillä uudelleenkehystettävänä. Myös öljyvärimaalaukset saattavat joskus kuvastua niitä peittävässä kehyslasissa. Ilmiö ei edes vaadi sitä, että teos olisi kosketuksissa lasiin.

Pienistä yllätyksistä saa piristystä arkeen. Ne avaavat myös mielenkiintoisen ikkunan vanhojen esineiden menneisyyteen sekä niiden tekijöiden ja kunnostajien elämään.

Tagit: , , , , , , ,

Konservointikilta mukana Hämeenlinnan museomarkkinoilla

Tässä tulee kevätretkivinkki kulttuurinystäville:
 
 
Hämeenlinnassa järjestetään Museomarkkinat viikon kuluttua lauantaina 23.5. klo 10-17. Markkinoilla on yli 50 näytteilleasettajaa. Tarjolla on perinnealan tuotteita, ohjelmaa ja työnäytöksiä. Mekin olemme mukana esittelemässä toimintaamme ja antamassa hoito- ja säilytysohjeita. Teemme myös pieniä työnäytöksiä. Meidät löytää markkinapäivänä Historiallisen museon sisätiloista.
 
 
Lisää tietoa löytyy tapahtuman sivuilta.
 
Tervetuloa mukaan!