Hirvenvasa ja madonna – kahden kipsiesineen konservointi

Meillä esinekonservaattoreilla oli hiljattain työn alla kaksi kiinnostavaa kipsiteosta. Ensimmäinen niistä on hirvenvasaa esittävä veistos ja toinen on madonna-aiheinen reliefi. Kumpikin teoksista on massasigneerattu, eli signeeraus on jäljentynyt alkuperäisestä mallista valumuottiin. Hirvenvasan jalustassa on teksti J. Mäntynen; se on valos teoksesta Orkidea. Jussi Mäntynen on tunnettu eläinaiheisista veistoksistaan, kuten Helsingin Karhupuiston Mesikämmenestä muurahaispesällä sekä Hirvestä, jonka pronssivaloksia on sijoitettuna useampaankin kaupunkiin. Madonna-reliefin kulmassa puolestaan on Wäinö Aaltoseen viittaava monogrammi WA; kuva-aihe on tuttu teoksesta Äiti ja lapsi eli Sydämeni laulu.

Teokset ovat keskenään aiheen ja rakenteenkin puolesta hyvin erilaiset, mutta kummastakin löytyy samoja kipsille ominaisia vauriotyyppejä. Kipsi voi vaikuttaa kovalta, mutta todellisuudessa sen rakenne on huokoinen ja hauras. Varomaton käsittely vaurioittaa ja kuluttaa kipsiesineitä helposti – pienetkin kolaukset, raapaisut, hankaus ja pyyhkiminen jättävät jäljen. Näitä voidaan kuitenkin häivyttää ja isommatkin vauriokohdat täydentää konservaattorin osaavissa käsissä.

Hirvenvasaveistos ennen konservointia

Konservoitavaksi tuodun hirvenvasan toinen korva oli murtunut ja pysyi kiinni vain tukirakenteena käytetyn rautalangan varassa. Omistaja oli onneksi pitänyt kaikki irtoamisvaarassa olleet osat tallessa. Lisäksi esine oli vuosikymmenien aikana kolhiintunut ja sen pinnan patinointi oli osittain kulunut pois. Pinnan vauriot eivät itsessään olleet vakavia, mutta ne hämärsivät taiteilijan luomaa herkkää vaikutelmaa.

Vasan korvat liimattuna ja täydennettynä

Aloitimme konservointikäsittelyn liimaamalla korvan osat paikoilleen. Huokoisen materiaalin liimaamisessa on tavallista enemmän työvaiheita, jotta saumasta tulee kestävä ja liima ei imeydy liian syvälle. Korvaan jääneet ja muualla teoksessa olleet puutoskohdat täydensimme tarkoitusta varten valmistamallamme massalla – kipsin täydennykseen ei nykyisen tietämyksen valossa yleensä suositella tuoretta kipsiä. Lopuksi häivytimme täydennykset ja pintakäsittelyn vauriokohdat retusointimaalauksella; yhtenäinen pinta selkeyttää kolmiulotteisen muodon sellaiseksi kuin taiteilija on sen alkujaan tarkoittanut.

Veistos konservoinnin jälkeen

Toinen konservointikohteista on äitiä ja lasta kuvaava, kuparin sävyiseksi maalattu reliefi. Teoksessa oli lähinnä kosmeettisia vaurioita: kuvapinnasta oli lohjennut muutamia paloja ja pinta paikoin naarmuuntunut paljastaen valkoisen kipsin maalikerroksen alta. Konservointi eteni pitkälti saman suuntaisesti veistoksen kanssa: murtopintojen eristys, puutoskohtien täydennys ja retusointimaalaus. Konservointietiikan mukaan pyritään siihen, että esineeseen tehdyt muutokset ovat poistettavissa, joten täydennysmateriaalia valittaessa huomioimme pintakäsittelyjen ja pohjamateriaalin liukoisuuden. Näin ollen käytimme tähän teokseen erilaista täydennysmassaa ja retusointimaaleja kuin veistokseen.

Reliefi ennen konservointia

Reliefi konservoinnin jälkeen

Konservoinnin jälkeen nämäkin hienot teokset ovat taas esteettisesti eheitä ja hyvin hoidettuna säilyvät seuraaville sukupolville. Tämä on yksi palkitsevimmista asioista konservaattorin työssä.

Tagit: , , , ,