Seitsemän koiraa konservoitavana

Viime syksy kului suurelta osin eläimellisissä merkeissä. Työn alla olivat Suomen koiramuseolle kuuluvat kolme koira-aiheista maalausta 1800-luvulta. Teokset ovat brittiläisen George Armfield Smithin (1808-1893) käsialaa. Pienikokoisten maalausten kiiiltokuvansuloiset koirat telmivät luontoelementissä. Värimaailma on hillitty ja maanläheinen.

Pienin maalauksista oli säilynyt parhaassa kunnossa. Kuva on otettu ennen konservointia.

Teosten kehno kunto oli niiden korkean iän, epäonnisten materiaalivalintojen ja aikaisempien korjauskäsittelyiden summa. Erityisesti kaksi isompaa, kirjavia koiria esittävät maalaukset, olivat vaurioituneet monin tavoin. Pienin maalaus, jossa on kolme yksiväristä koiraa, on kehystetty lasin alle, mikä on todennäköisesti vaikuttanut sen säilymiseen paremmassa kunnossa.

Kahta koiraa ja tynnyriä esittävä maalaus. Ennen konservointia otetussa kuvassa näkyvät kehyksen vauriot sekä maalauskankaan aaltoilu.

Isompien maalausten kanssa vastaamme tuli ikävä yllätys heti kun maalaukset otettiin irti kehyksistä: molempien maalausten reunoilla oli pahoja repeämiä. Tämä tarkoitti sitä, että repeämät oli paikattava ja pingotusreunoja tuettava. Jos maalaus pääsee irtoamaan pingotuksesta, voivat seuraukset olla pahat: deformoituvan kankaan takia myös maalikerrokset halkeilevat ja maalia saattaa irrota. Niinpä maalaukset irrotettiin kiilakehyksistä, repeämät korjattiin huolellisesti ja maalausten reunoihin kiinnitettiin reunavahvikkeet eli ylimääräiset kangassuikaleet. Niiden avulla maalaukset oli mahdollista pingottaa uudelleen turvallisesti.

Ennen konservointia otetussa kuvassa näkyy pitkä repeämä maalauskankaan taitereunassa, koholle noussutta maalia sekä valkoisina loistavia maalinpuutoksia.

Molempien isompien maalausten maali oli irtoamassa monin paikoin. Maalia puuttui erityisesti maalausten reuna-alueilla. Armfieldin käyttämät pohjustus- ja maalikerrokset ovat hyvin ohuet, ja teosten ikääntyessä niistä oli myös tullut hyvin hauraita. Siksi irtoavan maalin kiinnittäminen oli tavallista haastavampaa ja vaati paljon kärsivällisyyttä.

Kahta koiraa ja siiliä esittävä maalaus. Ennen konservointia otetussa kuvassa maalauksen reunoilla näkyy laajoja maalinpuutoksia.

Repeämät ja irtoava maali olivat olleet ongelmina näissä kahdessa maalauksessa aiemminkin, päätellen vanhoista korjailuista. Maalauksissa oli pieniä vanhoja paikkoja sekä laajoja vanhoja restaurointimaalausalueita, jotka ulottuivat reilusti maalinpuutoskohtien yli ehjän maalin päälle. Vanhat paikkaukset poistettiin ja repeämäkohdat tuettiin uudelleen. Väärän värisiä vanhoja restaurointeja sävytettiin kevyesti sulautumaan ympäröivään alueeseen.

Vanhan, tummentuneen lakan poistoa kahta koiraa ja siiliä esittävästä maalauksesta.

Maalauksia oli myös puhdistettu ronskilla kädellä, ja maalipinnassa näkyi sen jäljiltä kulumaa. Päälle oli sivelty paksu lakkakerros, joka oli vuosien myötä kellastunut ja samentunut. Vanhaa lakkaa ohennettiin, ja maalaukset kirkastuivat huomattavasti. Aivan kaikkea lakkaa ei kuitenkaan ollut turvallista poistaa, sillä aikaisempi puhdistuskäsittely oli tehnyt maalikerroksista herkät, ja lakanpoistossa käytetty liuotin olisi vaurioittanut niitä.

Kahta koiraa ja siiliä esittävä maalaus konservoinnin jälkeen.

Vanhan lakan tilalle levitettiin uusi lakkakerros suojaamaan maalipintaa ja tuomaan maalausten sävyt esille. Kohdat, joissa maalia puuttui, täytettiin alkuperäisen pinnan tasolle, ja lopuksi vauriokohdat restaurointimaalattiin huomaamattomiksi. Myös kehysten vaurioita korjattiin. Tuloksena koiramaalaukset ovat raikkaan ja harmonisen näköiset.

Jo korjaamalla koiramaalausten vauriot oli mahdollista estää niiden kuntoa huononemasta. Oli myös tärkeää ennaltaehkäistä uusien vaurioiden syntymistä. Niinpä maalaukset kiinnitettiin kehyksiin aiempaa tukevammin ja teosten ripustuslaitteet uusittiin. Lopuksi maalausten taakse kiinnitettiin vielä taustasuojalevyt.

Kahta koiraa ja tynnriä esittävä maalaus konservoinnin jälkeen.

Tagit: , , , , , , , , ,